Et sitten palannut, Sulkakäärme, et

vaikka odotimme sadat vuodet ja mereltä tuuli sinä päivänä

kun tuli tuulla

Tuli rautaisia miehiä ja kuolemattomia hevosia

Tuli muukalaisia jotka söivät kuten me eikä niille ollut olemassa elämää, kuolemaa

ei sinilintuja, ei puutarhoita vetten päällä

Et palannut, Taivaantekijä, et

meri toi vain veripaiseita ja synkät mietteet

Ei tuuli tuonut ketään vihreään viittaan pukea, antoi sitä vastoin

viininpunaisen peiton kaupunkimme ylle, huutavan ja murheenmuotoisen

Tuskastuttavan harmaat huoneet

Sulkakäärme, Sulkakäärme! jos kuulet niin vastaa

me yritämme avata silmiämme kesken unen mutta emme enää osaa

meidän kanavamme on tukittu, järvi juotu kuiviin

kasvot valettu harkoiksi

palaisit, kallis Aamutähti

ennen kuin täälläkin aletaan kertoa, kuinka

taidetta saa tehdä

kuinka vain hailakat hyväksytään

ja jumalat

hukutetaan, niputetaan ja

poltetaan

eikä kukaan meistä haluaisi olla epäkohtelias, Quetzalcoatl

mutta jos vitkastelet, ulottuu tuli ennen pitkää sinuunkin

ja sulkasi palavat kuten meidän lastemme

ruumiit täällä

Eikä ole enää ketään, Quetzalcoatl

joka ymmärtäisi ennusmerkkejä, taitaisi lukea

Maata saati Taivasta

Sulkakäärme, armollinen Kuu! Elämä täällä ilman sinua

on pelkkää savua ja tähdettömiä öitä

portaidemme ylle on laskeutunut tomu jota sadekaan

ei jaksa enää siirtää

Käymme verilammikoissa piiriä joka käy pian niin mitättömäksi ettei

enää ole

ja jos asia onkin niin, että et halua enää palata

voisitko kuitenkin vastata

että vähän saisimme vihiä

Oletko enää edes siellä.