Maaliskuussa kuopus upposi lumeen.

Ei latu kannatellut enää hiihtäjää, maa aukesi arvaamatta alta

Kuopus löytyi

kohmeisesta valosta

jaloissa sukset paperia, lapasissa sauvat lasia

reppu täynnä kutsukortteja vieraille jotka eivät koskaan tule

 

kettu oli käynyt kuopuksen luona, se oli kietonut helminauhan lapsen ympärille ja laskenut

päähän tuulesta seppeleen

pussannut posket märäksi ja märkä oli pian

muuttunut jääksi

Punaturkki, heiluhäntä oli laulanut nuorimmalle surulaulun, opettanut puille sen

ja jatkanut taivalta

Etsimään ruokaa pennuille jotka olivat jo kohtuunsa kuolleet

Hiljaa, hiljaa hyräilivät männyt kyyneleistä kudottua

laulua

kun maaliskuun kalpean armottoman auringon alla

Kuopus upposi lumeen.