1.
Tämä hetki on
huokaus ennen karrelle palamista. Tuuli on kalvanut silmät pieniksi,
käppyräisiksi ja niillä tihrustan vastapäistä taloa. Tupajumien riivaamalla seinällä naapuri
kuivattaa lihojaan auringossa.
Ne hän syö itse, ahman-vahvoin niskoin repii sitkaat säikeet ja päättäväisin hampain jauhaa, katsoen kiilaasti
aurinkoa päin.
Minä sain kirjeen: siinä kaksi hornasta tullutta herrasmiestä tuijotti minua. Ikkunoideni välissä
on lieskoja, tuskanhuutoja ja väsyneet, väsyneet mielet.
Tämä hetki on huokaus ennen karrelle palamista. Laitan huonetta kuntoon, levitän leiville voita ja kuuntelen tahtimittarin
askellusta. Puissa jylyää
Samaelin tuuli.
_________________________
2.
Tämä hetki on
huokaus ennen karrelle palamista. Kuuntelen, kun ratsumiesten orhitten hiiltyneet kaviot
lyövät sulavaan, vartovaan maahan.
Vesi valuu verenä pois
kuihtuvien lasten kurkuista.
Laavakupla kasvaa, kasvaa, oveni takana minua odotetaan jo. Kalliot ja meret
hukutettuna ydinjätteisiin.
Tämä hetki on huokaus ennen karrelle palamista. Pauhun läpi
kukkuu kaksipäinen käki.
