Heinolassa haisee kissankusi

korvissa Polttoitsemurha, ulkona savupylväistä kutoutuu verkko vainajien kaupungin ylle

Tämä kaikki kovin nähtyä

ei ole enää kertomista vierauden tunteessa tai siinä tyrmistyneisyydessä kun ymmärtää etteivät nämä katso

silmiä, vaan punaisia kenkiä joiden sisällä on junien ja hevosrattaiden tuoma

nainen kahden liekin välissä, unissaan joet

uupumattomat, leveät

Odotan että joku pistäisi palamaan

savukkeen tai kaupungin

- - -

itsekö kaikki on tehtävä

Sytyttäisin tulet tänne, katkeruuksissani ja pirruuttaan

pakottaisin katsomaan takaisin ja peittäisin hetkeksi harmaan punaiseen

okraan, keltaiseen

Jätän silti sikseen; mahdollisuuksiin käärittyjen sanojen tarkoitus on ehdottaa, ei toteuttaa

värien hetken hehkun jälkeen jäljellä olisi syvempi harmaa ja tiheämmät silmät

 

Kuolemanpeitto, jota pieninkään ei pääsisi pakoon