I
Jumala asuu teräsparressa
se on
kaulastaan kiinni ketjussa
se painaa päänsä lähteelle jossa vesi on
ruosteenpunervaa
se asettaa itsensä makaamaan
kuolevien synneille ja sen polvet
ovat haavaumaa
Jumala asuu kylmän käytävän varressa
se on
kiinni kolkossa koneessa
se antaa imeä voiman jota ilman ei mitään olisi
se lapsensa pois luovuttaa
vaikka tietää että
todennäköisesti
ne tapetaan
Jumala asuu teräsparressa
Jumala ei ole
aivan vielä
kuollut
II
Jumala on meidän pihakeinussa
sen tukka on köysien välissä
tuhannen solmussa
se kiljuu kuin sudet söisi kun pään ihoa vedetään
se rauhoittuu vasta kotiin päästyään
vaikka tietää että
kipeästi sielläkin revitään
Jumala on meidän keittiössä
se pupeltaa pullaa pöydässä
rusinoita ei kaihda
se nielee tuomion edellä
ryystää mehun kaksin käsin
se malttaa vasta kun sanotaan että tänään saa jäädä yöksi
piiloutua valkeaan lakanaan
Jumala nukkuu meidän talossa
Jumalalla on
vielä
toivoa
III
Jumala ravaa kahdessa tahdissa
se kuuntelee, mutta vain
omasta tahdosta
se on syystäkin kopea
ja pysähtyy jos ei huvita
sen kupeet ovat kultaa
nilkat timantista tehty
ja se on vapaa vapaa vapaa
Jumala on ihmiselle lempeä
vaikka tietää, että
ratsumies on heikko ja typerä
se hyväksyy loimet ja länget
antaa hetkeksi valjastaa voimansa
vaikka voisi nostaa kauniin kaulansa
purra kuolaimiin kiinni
Jumala viilettää neljässä tahdissa
Jumalaa
ei vangita
koskaan
